lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kolmasluokkalaisen kännykkäpussi

Pojalla on nyt kolmannella luokalla koulussa tekstiilitöitä. Kotona hän on kyllä jonkin verran neulonut, mutta virkkaamiseen ei ole hermot riittäneet, ei pojalla eikä äidillä. Niinpä hän eräänä päivänä tuli hyvin ylpeänä koulusta ja kertoi osaavansa virkata. Oli saanut jo valmiin työn mukaansakin. 
Kännykkäpussi ihan itse suunniteltuna. Tuo "läppä" oli kuulemma tarkoitus olla yhtä leveää kuin muu pussukka, mutta oli ihan itsestään kaventunut! Opettaja oli kovasti kehunut, kun poika osaa kaventaa : )


Hyvin mahtuu kännykkä pussiin, mutta kuulemma pitäisi vähän korjailla, että pysyisi siellä. Ensimmäinen pojan virkattu työ, ja ihan virkkaukseksi tunnistaa. Äitinä olen tietenkin valtavan ylpeä!

Poika aloitti heti samana päivänä kotonakin uutta pussia, mutta se ei ole tuon päivän jälkeen valmistunut ensimmäistä kerrosta enempää : )

6 kommenttia:

  1. Hieno, tuossa pussissa on tyyliä! Nappi ommeltuna oranssilla langalla on kuin piste i:n päälle. Opettajallakin tuntuu olevan menetelmät ja taito innostaa kohdallaan. Tokaluokkalainen kummipoikani oli virkannut kahden kaverinsa kanssa ketjusilmukoita sormivirkkauksella yli 200 m metriä, tavoite oli kilometri; näillä konsteilla innostuneita käsityön tekijöitä saadaan! (vrt. purattaminen, lankaa ei saa tuhlata moiseen hupiin/turhuuteen ym.omana kouluaikanani käytössä olleet OPETUSmenetelmät)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä on opettajalla iso merkitys. Mulla itselläni kävi vaan niin, että kun en ollut itse tyytyväinen, niin minä purin, ja opettaja kauhisteli : ) kyllä minusta on ihanaa että meidän pojat tykkää tehdä käsitöitä (pienempi vielä enemmän), ja yritän kyllä innostaa parhaani mukaan.

      Poista
  2. Ihana pussi! :) Meilläkin on kolmasluokkalainen nyt tekstiilityössä, toivottavasti heilläkin olisi tänä keväänä vielä virkkausta luvassa.

    VastaaPoista

Mukava kun jätät viestin käynnistäsi!