Kaikki lähti siitä kun sain äidiltäni lahjaksi tämän ihanan paperiinista punotun valoryijyn.
Halusin tehdä ystävälleni myös sellaisen.
Eilen huomasin ilokseni, että se on päässyt julkisesti esille, ja vielä ihan aitiopaikalle. KIITOS!
Materiaali on näissä paperiini, eli paperinauha, ei siis perinteinen paperinaru. Tykästyin tuohon materiaaliin, ja seuraavaksi siitä syntyi valokranssi. Neuloin vain pitkän soiron paperiinista 10mm:n puikoilla ja ompelin sen metallirenkaan ja valojen ympärille. Tässäkin on muuten jotain kierrätettyä. Metallirenkaan tuonne sisään taivutin hajonneesta pyykkitelineestä, josta aikoinaan otimme talteen ne metalli"narut" joihin pyykit ripustetaan. Oli juuri sopivan jäykkää, mutta kuitenkin taivutettavaa materiaalia.
Tässä mallissa on paristoilla toimiva led-valosarja, joten paristokotelokin on piilotettu kranssin sisään. Toki noilla paristoilla ei kuulemma kestä kamalan pitkään polttaa.... Seuraavaan siis tulee valosarja joka ottaa virtansa pistorasiasta!
ja tämänkin sai, yllätys yllätys, ystäväni! Näitä pitänee taas joulun alla tehdä lisää....
Vaan jotain piti silti tehdä itsellekin. Tämän sydänkranssin piti olla vain harjoitus, josta ei ollut mitään hajua onnistuuko, mutta siitä tulikin niin hyvä, etten ole raaskinut ottaa sitä kesäksikään pois (toki kesällä ilman valoja).
Rungon tein rullaamalla sanomalehden sivuja n. sormen paksuiseksi rullaksi, jonka päälle kieputin tiukasti ja kohtuu tiheästi jämäkkää rautalankaa. Siitä "putkesta" sai helposti muotoiltua sydämen, jonka päällystin vielä maalarinteipillä, ettei sanomalehti tahraa. Tämän päälle aloin kieputtaa kiinni paperinaru (nyt siis oikea ohut paperinaru) nippuja, ja kun yhtä variä ei ollut tarpeeksi, niin sekoitin valkoista ja mustaa. Yllätys yllätys, musta loppui kesken, ja loppu piti tehdä punaisella, mutta tuli mielestäni tosi hauska. Ihanaa kun illat pimenee ja saa kotiin taas tunnelmavalaistusta :o)
