Kipulääketokkuran, ambulanssin öisen vierailun, sairaalareissun, röntgen- ja magneettikuvauksien, yli kahden viikon tosi huonojen unien ja jäsenkorjaajakäynnin jälkeen..... alan pikkuhiljaa (siis lue todellakin, pikkuhiljaa) palailla elämään, johon kuuluu jotain muutakin, kuin edellämainittuja.
Nyt kärsii jo kävellä lyhyitä matkoja (kotona) lähes suorassa (jos jossain käyn, on oltava kepit mukana) ja istua kohtuullisesti, joten jaksan kirjoittaa postauksenkin. Yöt ja aamut edelleen tuskaisia, mutta iltapäivät vähän helpompia.
Tuossa siis päällimmäiset kuulumiset.
Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin, olisin varmaan tullut hulluksi, jos en olisi mitään pystynyt käsilläni tekemään.... Tässä parin viikon saldo selällään virkkuuta.
Mietin tässä jo jokin aika sitten, että kevät on tulossa, ja koulut, kerhot, hoidot ja eskarit loppuu kohta. Molemmilla pojilla vaihtuu ensi vuodeksi kaikki "tädit", joten kaikille pitää sanoa (enemmän tai vähemmän) lopulliset heipat.
Näitä tossuja oli helppo virkkailla selällään omaan tahtiin.... Ovat mahtaneet ihmetellä, kun laitoin vain poikien matkaan listaan, johon kysyin jokaisen lempivärit ja jalan koot....
Jos joku heistä lukee blogiani, tämä nyt paljastuu, mutta ei haitanne, siinä tapauksessa saa omansa arvuutella joukosta, ja jännittää menikö oikein :o)
Tässä lähikuva mallista, johon on idea kuvan muodossa otettu täältä, mutta tein ilman ohjetta omalla sovelluksella.
Toivottavasti koot on osuneet kohdalleen, ja muutenkin ovat mieluisia..... nähtäväksi jää. Seuraavaksi pitää ottaa työn alle kortit.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
