Suutarin lapsellahan ei ole kenkiä.... jne.
Eskarilaisemme tuossa taannoin istui sohvalla vieressäni ja kysyi, miksi en koskaan tee hänelle sukkia, kun koko ajan vaan itselleni. Vastasin että, kun sä et tarvii, sulla on jo. Hyvä perustelu, varsinkin sitä taustaa vasten, etten edes kehtaa kertoa monetko sukat itselläni on, kun aina löytyy niin kivoja uusia malleja.
Niin tosiaan, ehkä se lapsikin voisi haluta jotkut kivan näköiset sukat, vaikkapa itse valitulla mallilla. Ja ei kun surfaileen, ja googlettaan sukkamalleja.
Yllätys yllätys (tai ei sittenkään) valinta osui näihin ihaniin Villapallon lintusukkiin. Ja siis nyt kerrankin poika sai itse valita mallin.
Yritin ehdotella että josko vaikka nuo "tiplut" kärkiosasta voisi jättää pois (olis äiti päässyt helpommalla), mutta poika ei antanut periksi, vaan sukat piti tehdä tarkalleen mallin mukaan.
Valmistumisestaan saakka sukat on olleet pojalla jalassa kotisukkina koko ajan, yöt päivät. Kiva kun hän on tyytyväinen.
Sitten piti vanhemmankin saada tietenkin samanlaiset sukat, tottakai! Näistäkään ei saanut jättää tipluja pois, mutta joku ero piti tehdä, ettei tule tappelu, kun sukat menee sekaisin. Tähän tuli sitten kantapää ja kärki mustalla.
Eikä siinä vielä kaikki! Lankaa jäi, ja vauhtiin oli päästy, niin vielä piti yhdet tehdä poikien serkkupojallekin. Näistä jätin sitten jo tiplut pois mitään kyselemättä!!!!
Ehkä kolmet sukat on maksimi, mitä jaksaa peräjälkeen tehdä samalla mallilla. Nyt siis välillä jotain muuta.
